keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Eksistentialismia

 

-Elämä on olemassaolon ylläpitämistä.

-Olemassaolo taas on tulemista ja menemistä - tekemistä. Käsivarret heiluvat, ihmiset kulkevat; kaiken voi pelkistää pienemmäksi, jolloin kokonaisuus alkaa tuntua merkityksettömältä. Oliot ovat, mutta niiden takana ei välttämättä sittenkään ole mitään. Olioiden päähänpinttymät estävät niitä vain huomaamasta tätä olemassaolon ehdotonta mielettömyyttä eli sitä, ettei olemassaolo ole mitenkään välttämätöntä.

-Olevan oleminen on aivan olennaisesti ahdistusta. Kun oleva ei ahdistukseltaan kykene tekemään jotain, niin se tekee valinnan tämän mukaan. Kuitenkin jokaisessa teossa, minkä oleva tekee on mittaamaton määrä sankaruutta, koska tällöin oleva voittaa oman ahdistuksensa.  

-Oleminen on myös ajan täyttämistä, mutta aikaa ei koskaan voi täydellisesti täyttää. Sinänsä järjetön oleminen on verhottava jotenkin.

-Tuleva toteutuu vähin erin. Aika koskettaa fyysisesti. Jokainen hetki syntyy vain herättääkseen eloon seuraavan. Seikkailut ovat erityisiä hetkiä; ne lopulta poikkeavat tavallisuudesta vain hieman, mutta kuitenkin tarpeeksi siten, että ajasta tulee tällöin jotakin erityisempää kuin tavanomaisen ja arkipäiväisen veltostuttavaa.

-Ihmiset pyrkivät elämään elämäänsä niin kuin he siitä kertovat. Jokainen ihminen on kertoja. Hetkistä tulee merkityksellisiä vasta kun niistä kerrotaan. Tällaisista hetkistä tulee seikkailuja. Seikkaluissa ihminen voi havaita oman olemuksellisen olemassaolonsa. Seikkaluissa koetaan ajan palautumattomuus ja juuri tämä tekee ajanhetkistä erityisiä.

-Olemassaolossa voidaan siis erottaa todellinen eläminen ja elämisestä kertominen. Kertomisessa jokaisella hetkellä on oma erityislaatunsa. Todellisessa elämässä yhdelläkään hetkellä itsessään ja yksinään ei ole mitään sen suurempaa merkitystä.

-On siten huomattava, että arki hallitsee olemusta, joskaan ei olemassaoloa. 

-Maailma pysyy päivästä toiseen samanlaisena erityisesti laiskuuden vuoksi. Sosiaalisen järjestyksen tuottaa toisaalta se, että ihmiset tekevät ja toisaalta se, etteivät he tee. Ahdistus tuottaa valintoja saaden aikaan sekä tekemistä, että ei-tekemistä. Näistä juuri ei-tekeminen voi yhteiskunnallisen elämän kannalta olla varteenotettavan ratkaisevaa.

-Yhteiskunta pakottaa hankkimaan olemassaololle jonkin olemuksen. Pelkkä olemassaolo tuntuu tarkoituksettomalta.

 -Olemassaolo ylipäätään saa asiat tapahtumaan ja se joka hallitsee olemassaoloa hallitsee myös sitä, mitä tapahtuu.

-Ihmiset pyrkivät täyttämään velvollisuutensa. Se on olemassaolon yksinkertaisin, mutta samalla vaativin tehtävä.

-Sitoutuminen voi tuoda olemassaololle oikeutuksen, mutta hintana on vapauden menettäminen. Sitoutuminen hillitsee ahdistusta, vapaus taas lisää sitä.

-Oleminen on kunkin olevan yksilöllistä kärsimystä omassa olemuksessaan. Vihaamalla omaa olemassaoloaan joutuu vain syvemmälle omaan olemassaoloonsa, koska ajattelemalla kukin vetää itsensä esiin omasta olemattomuudestaan ja ajattelun aktiviteettia ei voi ihminen ihmisenä olevana välttää. Ajattelu ja olemassaolo vahvistavat näin toinen toisiaan.

-Antautumalla omaan olemassaoloonsa ihminen voi löytää ihmisyyden, mutta samalla hän tulee kuitenkin pettäneeksi ihmisinä ne, jotka eivät sitä ole löytäneet tai halua löytää.

-Kaikki olemassa oleva on siis havaittavissa, muttei loogisesti johdettavissa. Olemassaoloa yritetään ymmärtää selittämällä sitä loogisesti, mutta tällä lailla syntyvä ymmärrys jää auttamattoman näennäiseksi ja vajaaksi.

-Selvittämällä sen, miksi jokin on tehty, voi selvittää sen, millä joku on antanut oikeutuksen omalle olemassaololleen.

-Olemassaolo on lopulta vain olemassaoloa. Se on pakollista ilman sen kummempaa syytä. Tässä on kaikki, mitä olemassaolosta voi tietää.

Lasten ja nuorten kestävyysurheilun didaktiikasta osa 1 - vauhdikkaat kestävyysharjoitukset lapsuusvaiheessa

Pienen hiljaiselon jälkeen on aika palata asialle empiirisesti vahvistetuilla havainnoilla lapsuusvaiheen kestävyysharjoittelun vauhdikkaist...