Helsingin hiihdon suurseura Pakilan Veto on ottanut merkittäviä edistysaskelia viime aikoina. 24.2 päättyi liki 20 vuoden kuiva kausi nuorten SM-viesteissä, kun nuoret miehet M18 toivat pronssit koti-Stadiin. Seura on myös palannut nuorten kansainväliselle arvokisatasolle niin EYOF-kisoissa kuin PM-hiihdoissakin.
Helsingin hiihto-olosuhteiden kehitys laahaa kuitenkin pahasti menestystä perässä. Olosuhteet rullahiihtoharjoitteluun ovat pääkaupunkiseudun ykköshiihtopaikassa, kotistadionillamme Paloheinässä, edelleenkin melko vaatimattomat. Rullarata pitäisi ehdottomasti saneerata tälle vuosituhannelle palvelemaan myös sitä laajaa käyttäjäjoukkoa, mikä talvisin lykkii Paloheinän laduilla vähintäänkin satojatuhansia kilometrejä.
Lasten ja nuorten treeniin tarvitsemme tässä maassa myös yhä enemmän vanhan kunnon hiihtomaa-konseptin päivittämistä. Jos olosuhteita skicross -tyyppiseen treeniin ei ole, ovat Planican MM-sprintin romurallimaiset sukellukset enemmän sääntö kuin poikkeus. Sama pätee siinä, mitä tulee kisareitistön vaativuuteen muutenkin. Paloheinäänkin voitaisiin vetää huomattavasti raskaammat ja teknisesti vaativammat kisareitit myös hyvinä lumitalvina, jos vain tahtoa tähän olisi.
Valmennus vaatii myös ehdottoman päättäväistä kehitystyötä. Pääkaupunkiseudun yläkoululaisille ja erityisesti toisen asteen opiskelijoille olisi kyettävä tarjoamaan päivittäistä ja akatemiavetoista lajivalmennusta koulupäivien aikana. Samoin seuravalmennuksessa on tehtävää. Yhdessäkään pääkaupunkiseudun hiihtoseurassa ei ole aidosti täyspäiväistä päävalmentajaa tai valmennuspäällikköä. Valmennus hoidetaan edelleen enemmän tai vähemmän talkootyönä, lasten ja nuorten vanhemmat ovat tässä edelleen suuressa osassa. On selvää, ettei työpäivän päälle ehdi ja jaksa aina suunnitella oikeasti kehittäviä, monipuolisia ja mielekkäitä harjoituksia monen tasoisille hiihtäjille suurissa harjoitusryhmissä. Samoin seurojen hallinto syö jo muutenkin sinänsä fanaattisten vapaaehtoisten resursseja.
Menestys hiihtolajeissa nojaa lapsiin ja nuoriin sekä innostuneisiin seuratoimijoihin, mutta rakenteellisesti aivan keskiössä ovat kuitenkin olosuhteet. Viimeksi mainitut mahdollistavat tai sitten eivät mahdollista, menestyspotentiaalin realisoimisen aikuisten arvokisatasolla.
On aika käydä laajalla joukolla työhön olosuhteiden kehittämiseksi, jotta aikuisten kansainväliselle tasolle murtautuminen ja siellä menestyminen ovat edelleen tässä maassa mahdollisia asioita asialleen omistautuneille nuorille. Olosuhteet tarvitaan aivan erityisesti pääkaupunkiseudulle, sillä isossa kuvassa hiihtolajien harrastajat ovat täällä, kuten suuri osa maan väestöstä yleensäkin. Tähän työhön haastan kansallisen Suomen Hiihtoliiton, Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian ja siihen kuuluvat oppilaitokset, Helsingin kaupungin liikuntaviraston sekä Olympiakomitean.
